Onpas vierähtanyt aikaa kirjottamisesta. Main issue, mikä oli vielä viimeksi mielenpäällä oli tuo ettei pojat meinanneet tulla keskenaan toimeen, on onneksi helpottanut aivan mahottomasti. Koirat tulevat hyvin toimeen joskin vielä jonkinmoista pällistelyä on suuntaan ja toiseen. Raiski on suvaitsemattomampi mitä Risu on. Risu yrittää joskus jopa vähän kaveerata Pinnan kanssa  En uskaltanutkaan toivoa, että pojat koskaan leikkisivät yhdessä, ei niiden tarvitse, kunhan sietävät toisiaan niin, ettei mun tarvi olla koko ajan vahtimassa ja kerätä stressiä siitä, että syökö joku jonkun.

Raiski kipuilee..vasen ranne on niin huono asentoinen, että nyt se sitten on alkanut vaivata. Ranne kipeytyy-koira ontuu-selkä menee jumiin- Vola! Koko koira on kipeä ja ärtyisä. Jyrkät portaat kotona, lievä ylipaino ja rakenteellinen heikkous...huono yhdistelmä. Vanhahan Raiski ei vielä mäyräkoiraksi ole, mutta luulenpa ettei se kovin vanhaksi ehdikään. Etsin hyvän eläinlääkärin jolla on kokemusta vastaavista potilaista ja kokeilen josko paino saataisiin tippumaan nopeammin lääkkeillä ja myös siihen kipuilevaan vasempaan ranteeseen pitäisi saada helpotusta, mikä ei välttämättä ole mahdollista...  Hommaan nyt sille joka tapauksessa selkävyön joka ehkäisee selän jumimisen, käytän urheilukoirahierojalla, vaihdoin dieetin (ruoka oli sopimatonta), ja alan syöttää jotain niveliä hellivää luontaistuotetta. Jos koira ei tule parempaan kuntoon millään, niin ei siinä jää sitten vaihtoehtoja. Tähän varaudutaan.

Pinnan kanssa menee loistavasti! Kannuksen reissut ovat antaneet mukavaa lisäpotkua sosiaalistamisohjelmaan ja totuttaneet poikaa reissaamaan. Hieman se meinaa vieraassa paikassa ensialkuun stressaantua menettämättä kuitenkaan toimintakykyään. Stressi näkyy läähätyksenä ja siinä, ettei keskittyminen ole samaa luokkaa kuin tutussa paikassa. Jo kuitenkin toisella ja kolmannella kerralla tilanne normalisoituu. Pitää vielä jatkaa tuota ympäristökoulutusta ja käyttää eri h alleilla tms. vain oleilemassa ja tekemässä jotain  helppoa. Nythän meillä alkaakin agin pentukurssi ihan uudessa ja erilaisessa hallissa mihin ollaan totuttu.

Pinna osaa juuri ne asiat, joita laitoin tavoitteeksikin ennen puolta vuotta. mm. luoksetulo, katsekontakti liikkeessä ja eri asennoissa, lyhyt paikallaolo, luvan kysyminen ulos tms. , nouto(myös metalli), esine-etsintä pieneltä alueelta (max 2 esinettä) sisällä ja ulkona(tuo ja luovuttaa eisneet hienosti), perusteet henkilöhausta (tietää, että pitää lähteä etsimään, tekee sen intensiivisesti ja itsenäisesti ja maalimiesmotivaatio on melko hyvä). Varmuutta maalimiehen kanssa pitää saada lisää, eli lisää perustreeniä. Pinna osaa myös muutaman tempun, näitä pitäis malttaa opettaa enemmän...ja arkitottelevaisuus alkaa olla ihan ok. Hihnassa kulkemisessa etenemme kivasti kerta kerralta enemmän. Autoja ei enää jahdata!!! Se oli työvoitto  

Agissa Pinna irtoaa tosi kivasti ja etsii jo itse hieman esteitä. Kontaktipohja on rakennettu ja erilaisia ohjauksia tulee kuvioon koko ajan. Vauhtia pikkumiehellä on melkoisesti ja hanskassa pysyminen tulee olemaan yksi haaste...Lähdössä pysyminen ja käteen tulo on otettu jo syyniin :) Tokosta osataan jo ihan mukavasti palasia ja perusteita. Niitä opetellaan lisää. Liikkeitä alan yhdistää toisiinsa vasta kun ovat "valmiita" erikseen ja kun koiralla on enemmän itsevarmuutta ja kypsyyttä. Penikalle on ihan turha teettää liikaa töitä  En halua, että treenimme menevät koskaan vakavaksi. Aina pitää olla riittävästi uutta ja haasteita, mutta sillain mukavasti. leikkiähän tämä vain on

Pinna on omatoiminen oppija, ehdottelee kaikenlaista (mikä on ainoastaan positiivista) ja sellaisen ahaluan sen pitää. Halaun että se miettii " Jee nyt tehdään jotain kivaa tuohan ihmiseni kanssa mitähän se tälläkertaa on..kokeilempas tätä..Tämä oli viimeksi kivaa! "

Pinna on jo nyt enemmän kuin uskalsin pennulta toivoa! Rakastan tuota koiraa! Kiitos Inka  ja Tor ihanasta pojasta  Niin ja Hannellekin suuri kiitos