Esittelempäs vielä yhden laumanjäsenen ennen kun tulee uusi Elikkäs seuraavaksi ikäjärjestyksessä on Risu. Meidän pieni luolakoira. Risulla on muikea riistavietti, joka yhteen väliin tuppasi haittaamaan muuta harrastamista. Jätkä on tosin oppinut, että kun Elisa sanoo "top top, ei mennä" niin silloin ei ihan oikeasti mennä...vaikka olisi näkölähtö. Parin vuoden urakka se kyllä olikin. Risu on aiheuttanut harmaita hiuksia nuorena poikana...se alkoi ihan yks kaks räyhäämään hihnassa, kiskomaan, menetti korvansa, lopetti syömisen ja teki tarpeensa sisälle. Luultiin, että se on ihan kamala tuolta korvien välistä ja sitä yritettiin koulutuksella ja erittäin tiukalla kurilla saada ojennukseen. Asia selvisi virtsakokeiden ja verikokeiden jälkeen..alle yksivuotiaalla mäyräkoirallani oli eturauhasen laajentuma ja ärhäkkä tulehdus. Koira on ollut ihan jäätävän kipeä. Ja laihakin se oli niinku luuranko. Muutaman hoitokerran jälkeen tultiin ellin kanssa siihen tulokseen, että kun tulehdus aina vaan uusii, niin jäljelle jää kastraatio. Olen ollut ratkaisuun enemmän kuin tyytyväinen. Poika on ollut sen jälkeen terve kuin pukki, käyttäytynyt suht normaalisti ja on tänäpäivänä ihan mahtava tyyppi :) Ei se silti helppo koira ole...

Risu on erittäin reviiritietoinen, leikkisä, mäyräkoiramisen dominanssin omaava koira, jolle yhteistyö ja kontakti on rakentamalla rakennettu. Risun lempipuuhaa(kettujen hätyyttelyn lisäksi) on naksuttimelle temppujen tarjoaminen ja agility Risu oli myös hyvä jäljestäjä...nyt se jäljestää enään riistaa...Risu on komea, söpö ja vähän uuno samaan aikaan. Mahdottoman välkky kaveri, jos motivaaatio on kohdallan.