Viimeinkin!! Kapula kuin kapula nostetaan maasta, pidetään suussa, tuodaan eteen, sen kanssa pyörähdetään nätisti sivulle ja se pysyy siellä suussa!! Jippii!!

Ketkä on meijän sekoilua kapuloitten kanssa kattonu niin osaa varmasti iloita meidän sikaisosta harppauksesta

todisteeksi pari huonolaatusta kuvaa  

Millä sen sain aikaan?? Tavaroita heittelevästä kapulan mälvääjästä tuohon rauhallisesti palikkaa pitelevään otukseen...öööö..en ole ihan varma itsekään. Käytin naksutinta, käytin suuhun tunkemista ja kapulan väkisin pitämistä suussa...ja oikeastaan koira keksi sen pari viikkoa sitten mökillä ihan itse vesilelun kanssa. Huomas kun se oikein tuumi mitä sen kanssa voisi tehdä..käteen se osasi tuoda käskystä vedestä mitä vaan mutta se pitäminenhän ei siinähään sujunut. Olin siinä grillillä ja poika tulla tupsahti sen vesilelun kanssa mun eteen istumaan ja tapitti silmiin. Katsoin siinä hetken monttu auki... sit tajusin että se pitelee lelua tiukasti suussa. Kiitin ja palkkasin heittämällä kun en muutakaan keksinyt. Se teki sen pyynnöttä uudestaan... Otimma pari kertaa veslelulla ja kävin hakemassa pari eri kokoista halkoa. Se perhana osasi sen niittenkin kanssa! Palkkasin lelulla (eli tuli palkka muualta kuin noutoesineestä) Ja edelleen hyvin meni. Erän kouluttaja sanoi mulle, että jos sulla menee bc:n kanssa joku hyvin, ota uudestaan!! Otin siinä sitten illan aikana useampaan otteeseen eri esineillä. Siinä se sitten oli Hiphei!

Nyt vaan maltillista treeniä  

Yleisön vaatimuksesta kerrotaan myös mäyristen kuulumisia :) Pikkupojat asuvat ainakin tällähetkellä Oulussa välillä exän luona ja välillä mun vanhemmilla. Täällä jypissä on ollut kesän ajan käytössä niin pieni luukku, ettei kaikkia kolmea poikaa olis voinut tänne ahtaa..Mäyräpoikien jatko onkin vielä epäselvää. Totuus on, etteivät nämä nauti toistensa seurasta ja varsinkin Raiskia stressaa yhteiselo Pinnan kanssa. Raiskille myös muuttaminen on aina tuottanut suunnatonta tuskaa eroahdistusmenneisyyden takia enkä tiedä kenen parasta sillä palvelen jos haalaan sen ressukan sinne uuteen asuntoon vihaamansa nulikan kanssa asumaan....Risun ottaisin mielelläni, mutta kun mäyrikset ovat niin kiintyneitä toistensa seuraan kumpaakin pikkupoikaa on ihan järjetön ikävä...ja sydäntä särkee aina jättää ne Ouluun kun käyn kääntymässä. En silti usko, että ne kärsivät siitä kun saavat asua keskenään tutussa paikassa tuttujen ihmisten kanssa, saavat ulkoilla vapaasti ja ovat huomion keskipisteenä niitä pidetään hönttiksessä parempaa huolta kun minusta aikoinaan Porukat käyttivät poikia hammashuollossakin pari viikkoa sitten. Kelpaa hymyillä

 

Pinna täytti 1v 8.8.2011. Pikkumiehestä on tullut ihana tyyppi ja mahtava treenikaveri kun pörinäpöllöilyt jäivät pois kuvioista :D

Kävimme esiintymässä Oulun kv näytelmässä ja arvostelut kuuluivat näin. Lauantai: EH. Good size. Should have larger skull and better set eyes. Good topline. Correct chest. Front angulation correct. rear should be more developed. typican movement and coat

Sunnuntai: H. He is very thin in body and bones must not be shorter.  The skull has enough dome, the foreface is too long and should be stronger. good neck and topline. the tail is carried too high. well angulated front and rear but he lacks the long low movements. good coat and colour.

Oon tosi tyytyväinen arvosteluun ja ennenkaikkea koiran esiintymiseen. Vaikka kehän ulkopuolella jännitti ja piipitytti niin kehässä Pinna esiintyi reippaasti ja hiljaa :D Se seisoi kauniisti ja oli paikoillaan hievahtamatta kun tuomari kävi kopeloimassa. Ainoastaan hännän kantaminen ei mennyt niinkuin treeneissä...

copyright Eliisa Keskitalo

copyright Eliisa Keskitalo

Olen ollut tosiaan töissä täällä Jyväskylässä nyt kesän ja tänne näköjään jään! Sain duunipaikalle jatkoa ja kivan vuokrakämpän. Muuttohommat iskevät päälle kuun vaihteessa.

Pinnan kanssa paimennus jäi nyt sitten treenaamatta tälle kesälle kun täällä ei ole ketään kouluttajia..kyllä me ehditään myöhemminkin..toivottavasti. Velipoika on siinä kunnostautunut ja kisaavat varmaa vielä tälle syksylle :) Hyvä Luoti!

Uusia lajeja on Pikku-Pinnalle tullut kesällä esiteltyä. Ollaan aloitettu Vepe ja canicross. Vetäminen sujuu kivasti ja liikkellelähtö, itse vetäminen, vauhdin säätely ja pysähtyminen ovat hyvin hallussa. Pinna vetää jo sellaista 4km välillä kevyemmin ja välillä otetaan ihan kunnon vauhtia. Omistaja vaan ei tahdo jaksaa sitä vauhtia kovin kauaa... Tietenkään nuorella koiralla en tee kovin usein tuommoisia lenkkejä vielä. Enimmäkseenhän se juoksee mulla vapaana kun itse juoksen ja vetoa otetaan ihan treenimielessä pikkupätkiä. Ollaan nyt kuntoa kohoteltu tuossa kypärämäen metsissä juosten karmeita ylä- ja alamäkiä juurakoissa, kivikoissa ja umpimetsässä. Kivaa!! :)

Vepe on vielä hieman mysteeri..Pinna aloitti tapansa mukaan taitavasti treenit ja veneestä hyppäämiset sekä köyden viennit ovat sujuneet jo hienosti...kunnes pikkumies alkoi taas keksiä omiaan tässäkin lajissa. Vedessä on kiva polskia ja ottaa sitten pisaroita kiinni samalla kun ui ympyrää veneen ympärillä..huoh..Pitänee palata perusteisiin. Eipä se mitään. Vepeä ajattelin alusta asti sellaiseksi humppaamislajiksi noiden "totisempien" lajien rinnalle. Sitä se canicrosskin taitaa olla. Rentoutumista ja mukavaa ajanvietettä parhaan ystävän kanssa ilman mitään paineita pärjäämisestä :D

Tottiksen kanssa pidimme vähän taukoa alkukesästä ja keskityimme muuhun kun mörköilyä ja muuta pöllöilyä esiintyi niin paljon, että se oikeasti haittasi treenaamista. Keskittyminen oli mitä oli niin ajattelin, että turhaan jauhan asioita joita se ei nyt pysty tekemään...Se oli ERITTÄIN viisas valinta koska nyt tauon jälkeen tottis sujuu älyttömän hyvin. Temppujen tekeminen ja pienten yksityiskohtien hiominen on tuonut tekemiseen tarkkuutta ja iloisuutta :)

Tauon ja naksuttelun jälkeen myös kapulan pitäminen suussa ilman määlväämistä on nyt jotenkuten hallussa. (luojalle kiitos) Käskystä ottaa suuhun (ei ihan keskeltä aina) liikkuu minua kohti tasainen ote kapulasta, tulee autom. istumaan eteen ja puristaa kapulaa hienosti suussa jopa 9sekuntia. Irrottaa käskystä, mutta sen jälkeen liukenee palkan toivossa hiaman kauemmas ;)  Meinaa löyhätä jos kosken esineeseen...Hiomista on vielä ja rutiinia pitää saada, mutta nyt en etene liian nopeasti!! Teen paljon tuota lelujen kanssa ja kaikella sellaisella mitä on kiva pidellä. Palkkaan aina jollain muulla kun ko. esineellä ja otan vaihtelun vuoksi erilaisia palkkoja (eri suuntiin, heitto, repimine tms.) ja otan silloin tällöin myös sivulle siirtymisiä ennen palkkaa. Olen nyt kuitenkin niin helpottunut että tuo alkaa sujua.

Sivulle siirtymiset ovat jo aika kaunista katsottavaa. Heittää itsensä edestä (tai mistä nyt pyydänkin) hienosti hyppäämättä perusasentoon (kiitos takapäätreenien) joskin perusasento on välillä vähän edessä ja välillä takana, mutta vain aavistuksen ;) Katsekontakti pysyy koko keikautuksen ajan ja häntä heiluu :D Seraavaksi tauolle menee liikkeestä maahanmeno ja syyniin tulee kaukot, paikallaolo sekä liikkeestä istuminen. Opetuksen alla seisomaan nousu ja seisomiseta maahan ja istumaan. Istu-maahan tekniikka alkaa olla jo hyvä, matkana n. metri (riittää vielä pitkään tuo matka) Merkin idea alkaa olla koiralle jo selvä joskaan ei jää ihan tarkalleen merkin taakse.. Sitä taidan ottaa välipalaksi mukaan kentälle. Se on uutta ja kivaa :)

Tottiksessa ongelmia on eteenlähetyksessä..tarvisin siihen treenikaverin...Myös paikallaoloa on tyhmää tehdä yksin.

Täytyy otta videonpätkää tottiksesta ja laitella tänne niin saatte itse arvioida miltä se näyttää ;)

 

 

En onneksi kerennyt vielä purnata Pinnan olemattomia jäljestämistaitoja kun se nyt tänään treeneissä päätti osatakin jäljestää hihhei! Hennan kanssa oltiin Kempeleen pelloilla ja Hemu teki Pimpulalle n. 75 askeleen jäljen välipalkalla. Se meni aivan ohjekirjan mukaan. Koira jopa löysi jäljelle ihan itse ja tietysti annoin mennä. Kertaakaan ei mennyt primääriltä sivuun ja keskittyi loistavasti. vielä tietysti on  paljon matkaa, mutta tuo oli meille jo pikkuvoitto! Suu ei muuten auennut kertaakaan. Eli malttoi ihan oikeasti keskittyä. Huomasi kyllä, että koiralla oli oikeasti nälkä. Se oli ollut ennen jälkeä n. 2vrk. hyvin niukalla ruualla. Olen antanut max. kourallisen raksuja kumpanakin päivänä. Pakko se on näköjään pitää aluksi nälissään jotta alkaa jälki kiinnostaa.

Myös sen jälkeen teetetty tottisosio oli parasta pitkään aikaan! sivulle siirtymiset hienoja (kerran ehkä pomppas vaan enää) ja seuraaminen intensiivistä sekä SUORAA :D hieman se on liian lähellä vielä, mutta asia kerrallaan. Hienointa kumminkin oli se, että Pinna ei keulinut ollenkaan, ei häiriintynyt Maxin haukkumisesta eikä ottanut Hennasta juurikan häiriötä. Tykkään. Myös perusasennon kesto on sitten viime näkemän parantunut.

Työ tuottaa tulosta ja voi, että se tuntuu mukavalta

Huomenna uusinta ja agikisoihin turistiksi!

Noniin pitkästä aikaa taas sain inspiraation kirjoitella tänne. Kesällä varmasti tulee päiviteltyä enemmän kun asun yksin tuon hörökorvan kanssa ja aikaa sekä focusta on treeneille ja kehityksen seuraamiselle. Olimme mukana Kannuksessa tottisseminaarissa jossa oli kouluttajana eräs pk lajien vihkiytynyt harrastaja. Sain perspektiiviä kivasti sihen millä mallilla meidän pk tottis on ja mitä pitäisi ensi sijassa alkaa opetella tai parantaa. Ajankohtaista parannustarvetta löytyy mm. Noudosta (mikä onkin se pää issue juuri nyt) seuraamisen käännöksistä ja seisomaan pysähtymisestä. Ihan uutena alettiin treenata kouluttajan johdolla eteenlähetystä.

No mitä meinaan asioille tehdä? Noutoa olen rakentanut ihan pikkupennusta asti. En vain nähnyt sitä taistelutahdon kypsymättömyyttä koirassa josta sain aikaiseksi epävarman otteen. nyt on himan tehty töitä siihen,. että puruote rauhoittuisi ja koira voisi olla ihan pienen hetken esine suussa liikkumatta, jauhamatta ja tappamatta...ja samalla koiraa pitäisi pystyä hellästi koskemaan. Onnistuu nanosekuntin Koira siis tuo esineen aina käteen, ottaa esineen kuin esineen suuhun aina käskystä, mutta pikkumies on jäänyt sellaiseen käsitykseen, että esineet poikkeuksetta tapetaan (ravistelu) niillä leikitään (ilmaan heittely ja koppi) ja leikitään minun kanssani (tuo käteen ja alkaa heti ravistaa). Pohdinnan ja käytännön kokeilujen jälkeen rauhoittaminen puruun ei yksin auta. Aloitan pitkäpiimäisen naksutinkopulutuksen kohti täydellistä noutoa...(voih) tänään se alkoi. Tuloksena: Koira tarttuu rauhallisesti tarjottuun noutokapulaan sekä puiseen, että muoviseen. pari kertaa puri kiinni. ottaa kapulan kivasti keskelle suuta ja otaa oikeasta kohtaa kiinni. istuu tai seisoo rauhallisesti koko toimituksen ajan. ei leikkimistä tai muutakaan hölmöilyä kapulalla. avistuksen kesti keventää jo kapulasta otetta.

Tuoha siis kuulosta jo hyvältä alulta mutta pian pitää päästä jo siihen vaiheeseen notta koira pitää esinettä hetken suussa. Eli ensin mun käsi pois tukemasta, sitten sekunti kannattelua. sitten voin jo kiljaista hieman riemusta aion edetä nopeasti. sanokaa mitä sanotte. hassua kun noudon kummastakin päästä on paloja kohdillaan, mutt sieltä välistä puuttuu olennaisia palasia...

No seisomaan jääminen. Aloitettu ihan hyvällä menestyksellä. Myös kesän näyttelyitä varten tämä on tarpeellinen taito. Kiva kun saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Itse seisominen ihan rauhassa on ollut se vaikein osa ja se ollaan jo saatu hyvälle mallille. Liitän tuon nyt sitten liikkeestä nopeaan pysähdykseen. Eli ihan perinteisesti palkkaan heti kun koirn kaikki rajat ovat paikoillaan. Sitten nopeasti hieman lisää kestoa jotta koira ymmärtää rauhoittua. Liian kiihkeää tuosta ei kannata tuolle koiralle tehdä.

Eteenlähetyksessä tulee pulmia vastaan...en halua käyttää lelua kun on paimennukset aloitettu ja noudon rauhallisuus on kesken.Lisäksi koira tukeutuu vähän liiankin paljon silmiinsä tehtävien ratkaisussa. En halua , että se jämähtää etsimään isoa lelua tms. Mitä sitten jää vaihtoehdoksi? Kosketusalusta, kosketuskeppi...keppi näkyisi paremmin hmm. en haluisi ostaa sellaista vaaputinta. Enkä halua opettaa nenällä koskemaan. Eli sekakäyttö tulee nyt kysymykseen. Käytän ruokakupin, lelun, kosketusalustan ja sheippaamisen yhdistelmää. Eteenlähetyshän yleensä tapahtuu samassa linjassa, jossa koiraa on seurautettu kentän päätyä kohti. käytän sitä alkuopetuksessä hyväksi. Esim niin, että otan perusasennon jätän palkan koiran taakse, lähden seurauttamaan käännyn täyskäännöksen ja sopivassa kohtaa kun seuraa tiiviisti vapautan eteen palkkiolle. Sitten siirrän sinne kosketusalustan ja käytän apulaista ehkä välillä palkkauksessa. Mahanmeno onnistuu hienosti kaukaakin joten sen yhdistäminen ei varmaan tule olemaan ongelma. Haasteita tuon koiran kanssa tulee olemaan itsenäinen irtautuminen "tyhjyyteen" niin ettei vilkuile taakse ja seuraamisessa se ettei ala keulia ennen lähetystä. Ajattelin noilta säästyä sillä, että pysähtelen paljon juuri ennen lähetystä, välillä en lähetä ollenkaan ja toisinaan palkkaan koiran ensin seuraamisesta ja sitten otan perusasennon josta heti eteenlähetys. Eli en lähetä liikkeestä juurikaan koskaan. sitten ennen kokeita varmistelen että osaa lähteä liikkeestäkin.

Mainitsin paimennuksen tuolla edellä nyt siellä lukijaa jo kiinnostaa, että mitä mitä missä ja miten meni??? Tässä lyhyt raportti (huomatkaa, että en ole paimennuksen asiantuntija, joten termit ovat ehkä väärin enkä näe kaikkea oleellista enkä ymmärrä kaikkea näkemääni) :

Lähdettiin Pasin kanssa kesälomalle etelänkiertueelle. Laivamatka Tukholmaan oli ostettu ja sukulaiset ja ystävät Turussa odottivat meidän ilmestystä. Mentiin viime viikon torstaina iltaäpivästä Turkuun ja minä jatkoin Pinnan kanssa matkaa Taivassaloon Uotilan Jennin ja luffejen luokse. Jenni on siis lampuri, paimenkoirien kouluttaja  ja hyvä kaverini ehat kurssilta.Jennillä on itsellään 4 bc:tä joista kolmen kanssa on paimennettu. Lisäksi Jenni on kouluttnut lukuisia muita paimenkoiria ja kisannut myös muiden bortsuilla. Aloitettiin heti torstaina Pinnan sytyttely lampaisiin sillä että haettiin nuoret laitumelta. Tarkoitus oli, että Tem ajaa ja Pinna katselee. Eräs vanha herra karkasi tarhasta ja halusi myös töihin....se vähän vaikeutti Jennin duunia kun piti vahtia yhtä puolikuuroa vanhusta, lampaita, etevää Temiä ja hyvin kiihkeää Pinnaa. No lampaita ei tarvinnutkan ajaa kotiin, koska muistivat minne ollaan menossa ja koirien tehtäväksi jäi pidätellä hiaman niiden vauhtia. Pinna huomasi tässä harjoituksessa ainakin sen, että lampaat reagoivat sen liikkeeseen ja katseeseen. Muu jäi vielä varmasti ihan auki. Silti se lyhyt pätkä väsytti nuorta miestä illalla! Sai ajattelemisen aihetta. 

Perjantaina oli sitten ihan oikea treeni laitumella. Tem taituri oli avustamassa. Pinna laitettiin tukeviin valjaisiin ja niihin liina (tiedettiin kuinka hyvin se rempoo!!ei haluttu hajottaa sen niskaa) Aluksi meno olikin aika hurjaa kamala into päällä ja jennin kädet hajalla. Saalis nousi aika korkealle...Ensimmäisen 15min rempoi ja kiskoi minkä jaksoi kunnes huomasi ettei Jenni anna periksi. Sitten tuli muutamia hyviä pätkiä jolloin otettiin tauko. Tauon jälkeen koira oli jo niin väsynyt, että treeni päättyi ihan hyviin tunnelmiin. Muutama rempominen vielä tuli, mutta enemmän jo järkevää toimintaa. Siinä tuli hieman hiipimistä ja satiin koira rauhoittumaan maahan. Yhtään haukkumista tai kiljuntaa ei kuulunut! Luulin, että haukkuisi turhautuneena ja innostuneena, mutta ei

Lauantaina treenit taas samalla kokoonpanolla sillä erotuksella, että Pinnalle laitettiin kuonokoppa (ihan varalta) koska Jenni arvioi joutuvansa huomauttamaan Pinnaa rempomisista ja hyökkäilyistä lampaita kohti. Siinä koiralla käy saalis niin korkealla, että on vaarana että se käy kouluttajaan kiinni. Myös mahdolliset lampaiden puremiset haluttiin välttää. Kaikki meni odotettua paremmin eikä Jennin tarvinnut montaa kertaa eika turhan rajusti huomauttaa huonosta käytöksestä. Pinna alkoi selvästi jo lukemaan hieman lampaita ja huomasi hienosti minne niillä on veto. Hallinta oli vielä hyyyyviiin lapsenkengissä. Maahanmenoja tuli silti odotettua paremmin ja malttia löytyi jo triplasti eiliseen verrattuna. Sanon vaan, etten olisi ikinä uskonut sen kehittyvän yhdessä yössä noin paljon! Päästettiin koira irti liinasta ja Jenni työskenteli sen kanssa irti ilman kuonokoppaa. Huomattiin, että se kuuntelee hyvin kun sen käskee kauemmas ja maahan joten ei enää pelottanut liian lähelle ryntääminen niin paljon. Itse en olisi ehtinyt mukaan komentamaan, mutta Jenni onkin ammattilainen. Myös suunnan ohjaamiseen Pinna reagoi kivasti ja herkistyi kovasti treenin lopussa, josta sai suuret kehut. Paljon se yritti vielä takakautta pysäyttämään lampaita eikä löytänyt tasapainopistettä, mutta ei se minusta yhtään huonolta näyttänyt. Kaiken sen,  hillumisen ja taistelemisen, rempomisen, kiljumisen, haukkumisen  ja tottelemattomuuden jälkeen, mitä se on esitellyt viimeisen kuukauden aikana, en olisi uskonut kuinka hyvin se saatiin lampailla haltuun!

Minä lähdin lauantaina käppäsemään ja Jennille jäi pikkupinna koulutettavaksi ja hoidettavaksi. Tuo vajaa viikko oli Pinnalle aivan oikeaa lääkettä!! Todellakin! Se joutui kunnon kurin alle, oikeisiin töihin ja joutui nöyrtymään Jennin lauman edessä. Kaikki olivat olleet todella kärsivällisiä mutta pari alistamista oli vaadittu, jotta leikit sujuivat ilman isompia nuhinoita. Kiitos Tem, Tuh, Una ja Vekku! Pinna on sanut aika paljon koirakavereiltaan anteeksi ja se on sanut kiusata muita hieman liikakin. Nyt se ymmärsi olevansa yhtä alhaalla kuin maan madot...Ja tyytyi osaansa  Jennin kanssa käytiin myös raision myllyssä harjoittelemassa autojen ohittamista ja se sujui todella hyvin. Sen kanssa tuskin tulee kummempia ongelmia enää. 

Kun palasin, minua odotti hurjasti kehittynyt pieni paimenen alku, jolta treeneissä löytyi jo pieniä kaaria ja etäisyys lampaisiin alkoi olla maltillinen. Kun minä astuin puikkoihin tilanne meinasi ensi levitä, mutta Jennin kanssa saimme hallinna  siirrettyä ja rakennettua myös minun kanssa. Se oli niin siistiä!! Pinna ei enää rynninyt (kun van minä olin ajoissa) ja kuunteli oikeasti! Kivaa Eri paikoissa nyt kun lähdetään treenaaman niin ihan varmasti alkuun pitää olla taas hyvin tarkkana ja palauttaa kuria, mutta silti olen todella positiivisesti yllättynyt miten hienosti kaikki loppujen lopuksi sujui

Turussa Pinna kävi myös heittämässä ihan ensimäisen talviturkkinsa pomponrahkan lammessa. Olin ajatellut, että vähän mietityttää veteen meno pikkumiestä...mutta mitä sitä kissan paskaa. Sekaan vaan täysillä uppeluksiin ja uudestaan! Ei tarvi houkutella veteen vaan vedestä pois...

Vauhti korvaa virheet  -Pinna