Noniin pitkästä aikaa taas sain inspiraation kirjoitella tänne. Kesällä varmasti tulee päiviteltyä enemmän kun asun yksin tuon hörökorvan kanssa ja aikaa sekä focusta on treeneille ja kehityksen seuraamiselle. Olimme mukana Kannuksessa tottisseminaarissa jossa oli kouluttajana eräs pk lajien vihkiytynyt harrastaja. Sain perspektiiviä kivasti sihen millä mallilla meidän pk tottis on ja mitä pitäisi ensi sijassa alkaa opetella tai parantaa. Ajankohtaista parannustarvetta löytyy mm. Noudosta (mikä onkin se pää issue juuri nyt) seuraamisen käännöksistä ja seisomaan pysähtymisestä. Ihan uutena alettiin treenata kouluttajan johdolla eteenlähetystä.
No mitä meinaan asioille tehdä? Noutoa olen rakentanut ihan pikkupennusta asti. En vain nähnyt sitä taistelutahdon kypsymättömyyttä koirassa josta sain aikaiseksi epävarman otteen. nyt on himan tehty töitä siihen,. että puruote rauhoittuisi ja koira voisi olla ihan pienen hetken esine suussa liikkumatta, jauhamatta ja tappamatta...ja samalla koiraa pitäisi pystyä hellästi koskemaan. Onnistuu nanosekuntin 
Koira siis tuo esineen aina käteen, ottaa esineen kuin esineen suuhun aina käskystä, mutta pikkumies on jäänyt sellaiseen käsitykseen, että esineet poikkeuksetta tapetaan (ravistelu) niillä leikitään (ilmaan heittely ja koppi) ja leikitään minun kanssani (tuo käteen ja alkaa heti ravistaa). Pohdinnan ja käytännön kokeilujen jälkeen rauhoittaminen puruun ei yksin auta. Aloitan pitkäpiimäisen naksutinkopulutuksen kohti täydellistä noutoa...(voih) 
tänään se alkoi. Tuloksena: Koira tarttuu rauhallisesti tarjottuun noutokapulaan sekä puiseen, että muoviseen. pari kertaa puri kiinni. ottaa kapulan kivasti keskelle suuta ja otaa oikeasta kohtaa kiinni. istuu tai seisoo rauhallisesti koko toimituksen ajan. ei leikkimistä tai muutakaan hölmöilyä kapulalla. avistuksen kesti keventää jo kapulasta otetta.
Tuoha siis kuulosta jo hyvältä alulta mutta pian pitää päästä jo siihen vaiheeseen notta koira pitää esinettä hetken suussa. Eli ensin mun käsi pois tukemasta, sitten sekunti kannattelua. sitten voin jo kiljaista hieman riemusta 
aion edetä nopeasti. sanokaa mitä sanotte. hassua kun noudon kummastakin päästä on paloja kohdillaan, mutt sieltä välistä puuttuu olennaisia palasia...
No seisomaan jääminen. Aloitettu ihan hyvällä menestyksellä. Myös kesän näyttelyitä varten tämä on tarpeellinen taito. Kiva kun saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Itse seisominen ihan rauhassa on ollut se vaikein osa ja se ollaan jo saatu hyvälle mallille. Liitän tuon nyt sitten liikkeestä nopeaan pysähdykseen. Eli ihan perinteisesti palkkaan heti kun koirn kaikki rajat ovat paikoillaan. Sitten nopeasti hieman lisää kestoa jotta koira ymmärtää rauhoittua. Liian kiihkeää tuosta ei kannata tuolle koiralle tehdä.
Eteenlähetyksessä tulee pulmia vastaan...en halua käyttää lelua kun on paimennukset aloitettu ja noudon rauhallisuus on kesken.Lisäksi koira tukeutuu vähän liiankin paljon silmiinsä tehtävien ratkaisussa. En halua , että se jämähtää etsimään isoa lelua tms. Mitä sitten jää vaihtoehdoksi? Kosketusalusta, kosketuskeppi...keppi näkyisi paremmin hmm. en haluisi ostaa sellaista vaaputinta. Enkä halua opettaa nenällä koskemaan. Eli sekakäyttö tulee nyt kysymykseen. Käytän ruokakupin, lelun, kosketusalustan ja sheippaamisen yhdistelmää. Eteenlähetyshän yleensä tapahtuu samassa linjassa, jossa koiraa on seurautettu kentän päätyä kohti. käytän sitä alkuopetuksessä hyväksi. Esim niin, että otan perusasennon jätän palkan koiran taakse, lähden seurauttamaan käännyn täyskäännöksen ja sopivassa kohtaa kun seuraa tiiviisti vapautan eteen palkkiolle. Sitten siirrän sinne kosketusalustan ja käytän apulaista ehkä välillä palkkauksessa. Mahanmeno onnistuu hienosti kaukaakin joten sen yhdistäminen ei varmaan tule olemaan ongelma. Haasteita tuon koiran kanssa tulee olemaan itsenäinen irtautuminen "tyhjyyteen" niin ettei vilkuile taakse ja seuraamisessa se ettei ala keulia ennen lähetystä. Ajattelin noilta säästyä sillä, että pysähtelen paljon juuri ennen lähetystä, välillä en lähetä ollenkaan ja toisinaan palkkaan koiran ensin seuraamisesta ja sitten otan perusasennon josta heti eteenlähetys. Eli en lähetä liikkeestä juurikaan koskaan. sitten ennen kokeita varmistelen että osaa lähteä liikkeestäkin.
Mainitsin paimennuksen tuolla edellä 
nyt siellä lukijaa jo kiinnostaa, että mitä mitä missä ja miten meni??? Tässä lyhyt raportti (huomatkaa, että en ole paimennuksen asiantuntija, joten termit ovat ehkä väärin enkä näe kaikkea oleellista enkä ymmärrä kaikkea näkemääni) :
Lähdettiin Pasin kanssa kesälomalle etelänkiertueelle. Laivamatka Tukholmaan oli ostettu ja sukulaiset ja ystävät Turussa odottivat meidän ilmestystä. Mentiin viime viikon torstaina iltaäpivästä Turkuun ja minä jatkoin Pinnan kanssa matkaa Taivassaloon Uotilan Jennin ja luffejen luokse. Jenni on siis lampuri, paimenkoirien kouluttaja ja hyvä kaverini ehat kurssilta.Jennillä on itsellään 4 bc:tä joista kolmen kanssa on paimennettu. Lisäksi Jenni on kouluttnut lukuisia muita paimenkoiria ja kisannut myös muiden bortsuilla. Aloitettiin heti torstaina Pinnan sytyttely lampaisiin sillä että haettiin nuoret laitumelta. Tarkoitus oli, että Tem ajaa ja Pinna katselee. Eräs vanha herra karkasi tarhasta ja halusi myös töihin....se vähän vaikeutti Jennin duunia kun piti vahtia yhtä puolikuuroa vanhusta, lampaita, etevää Temiä ja hyvin kiihkeää Pinnaa. No lampaita ei tarvinnutkan ajaa kotiin, koska muistivat minne ollaan menossa ja koirien tehtäväksi jäi pidätellä hiaman niiden vauhtia. Pinna huomasi tässä harjoituksessa ainakin sen, että lampaat reagoivat sen liikkeeseen ja katseeseen. Muu jäi vielä varmasti ihan auki. Silti se lyhyt pätkä väsytti nuorta miestä illalla! Sai ajattelemisen aihetta.
Perjantaina oli sitten ihan oikea treeni laitumella. Tem taituri oli avustamassa. Pinna laitettiin tukeviin valjaisiin ja niihin liina (tiedettiin kuinka hyvin se rempoo!!ei haluttu hajottaa sen niskaa) Aluksi meno olikin aika hurjaa 
kamala into päällä ja jennin kädet hajalla. Saalis nousi aika korkealle...Ensimmäisen 15min rempoi ja kiskoi minkä jaksoi kunnes huomasi ettei Jenni anna periksi. Sitten tuli muutamia hyviä pätkiä jolloin otettiin tauko. Tauon jälkeen koira oli jo niin väsynyt, että treeni päättyi ihan hyviin tunnelmiin. Muutama rempominen vielä tuli, mutta enemmän jo järkevää toimintaa. Siinä tuli hieman hiipimistä ja satiin koira rauhoittumaan maahan. Yhtään haukkumista tai kiljuntaa ei kuulunut! Luulin, että haukkuisi turhautuneena ja innostuneena, mutta ei 
Lauantaina treenit taas samalla kokoonpanolla sillä erotuksella, että Pinnalle laitettiin kuonokoppa (ihan varalta) koska Jenni arvioi joutuvansa huomauttamaan Pinnaa rempomisista ja hyökkäilyistä lampaita kohti. Siinä koiralla käy saalis niin korkealla, että on vaarana että se käy kouluttajaan kiinni. Myös mahdolliset lampaiden puremiset haluttiin välttää. Kaikki meni odotettua paremmin eikä Jennin tarvinnut montaa kertaa eika turhan rajusti huomauttaa huonosta käytöksestä. Pinna alkoi selvästi jo lukemaan hieman lampaita ja huomasi hienosti minne niillä on veto. Hallinta oli vielä hyyyyviiin lapsenkengissä. Maahanmenoja tuli silti odotettua paremmin ja malttia löytyi jo triplasti eiliseen verrattuna. Sanon vaan, etten olisi ikinä uskonut sen kehittyvän yhdessä yössä noin paljon! Päästettiin koira irti liinasta ja Jenni työskenteli sen kanssa irti ilman kuonokoppaa. Huomattiin, että se kuuntelee hyvin kun sen käskee kauemmas ja maahan joten ei enää pelottanut liian lähelle ryntääminen niin paljon. Itse en olisi ehtinyt mukaan komentamaan, mutta Jenni onkin ammattilainen. Myös suunnan ohjaamiseen Pinna reagoi kivasti ja herkistyi kovasti treenin lopussa, josta sai suuret kehut. Paljon se yritti vielä takakautta pysäyttämään lampaita eikä löytänyt tasapainopistettä, mutta ei se minusta yhtään huonolta näyttänyt. Kaiken sen, hillumisen ja taistelemisen, rempomisen, kiljumisen, haukkumisen ja tottelemattomuuden jälkeen, mitä se on esitellyt viimeisen kuukauden aikana, en olisi uskonut kuinka hyvin se saatiin lampailla haltuun! 
Minä lähdin lauantaina käppäsemään ja Jennille jäi pikkupinna koulutettavaksi ja hoidettavaksi. Tuo vajaa viikko oli Pinnalle aivan oikeaa lääkettä!! Todellakin! Se joutui kunnon kurin alle, oikeisiin töihin ja joutui nöyrtymään Jennin lauman edessä. Kaikki olivat olleet todella kärsivällisiä mutta pari alistamista oli vaadittu, jotta leikit sujuivat ilman isompia nuhinoita. Kiitos Tem, Tuh, Una ja Vekku! Pinna on sanut aika paljon koirakavereiltaan anteeksi ja se on sanut kiusata muita hieman liikakin. Nyt se ymmärsi olevansa yhtä alhaalla kuin maan madot...Ja tyytyi osaansa 
Jennin kanssa käytiin myös raision myllyssä harjoittelemassa autojen ohittamista ja se sujui todella hyvin. Sen kanssa tuskin tulee kummempia ongelmia enää.
Kun palasin, minua odotti hurjasti kehittynyt pieni paimenen alku, jolta treeneissä löytyi jo pieniä kaaria ja etäisyys lampaisiin alkoi olla maltillinen. Kun minä astuin puikkoihin tilanne meinasi ensi levitä, mutta Jennin kanssa saimme hallinna siirrettyä ja rakennettua myös minun kanssa. Se oli niin siistiä!! Pinna ei enää rynninyt (kun van minä olin ajoissa) ja kuunteli oikeasti! Kivaa Eri paikoissa nyt kun lähdetään treenaaman niin ihan varmasti alkuun pitää olla taas hyvin tarkkana ja palauttaa kuria, mutta silti olen todella positiivisesti yllättynyt miten hienosti kaikki loppujen lopuksi sujui
Turussa Pinna kävi myös heittämässä ihan ensimäisen talviturkkinsa pomponrahkan lammessa. Olin ajatellut, että vähän mietityttää veteen meno pikkumiestä...mutta mitä sitä kissan paskaa. Sekaan vaan täysillä uppeluksiin ja uudestaan! Ei tarvi houkutella veteen vaan vedestä pois...
Vauhti korvaa virheet -Pinna
]]>
Jippii!!
sit tajusin että se pitelee lelua tiukasti suussa. Kiitin ja palkkasin heittämällä kun en muutakaan keksinyt. Se teki sen pyynnöttä uudestaan...
copyright Eliisa Keskitalo
ensin tuijotus..
myyrähyppy...
ja sammakkoloikkaus 
Toisaalta se vaikutti kyllä hyvin tyytyväiseltä kun sai paiskia vähän töitä ja nukkua sen päälle kuin karhu talvella.